Häntä nousi n.10cm pystyyn ja niin kuin siinä olisi ollut nivel, sen loppu taittui alas.
Kipeä myös oli, selkäänkin kun kosketti, herra antoi kynttä.
Tulin siihen tulokseen että häntä oli auttamatta poikki ja tietysti oli viikonloppu ja otin riskin ja odotin maanantai aamuun ennen kuin soitin eläinlääkärille. Leikkausaika saatiin vasta tiistaille. Mutta Kirsin kanssa päätettiin että koska Viljo söi ja joi ja oli rauhallinen, se pärjäisi seuraavaan päivään häntänsä kanssa.
Kyllä sydäntä särki kun ajatteli että se joutuu luopumaan hienosta puuhkastaan mikä oli aina niin ylpeästi pystyssä. Me aina naurettiinkin että Viljon hännällä on oma elämä kun se sitä huiski mielialojen mukaan.
Kirsi otti vielä rötgenkuvan hännästä, ja eipä tuossa mitään epäselvyyttä ollut. Poikki mikä poikki.
Viljo vielä häntänsä kanssa leikkaus aamuna.
Muutama viikko aiemmin otettu kuva, häntä niin ylpeästi pystyssä.
Viljo on toipunut hännän amputaatiosta hienosti. Aavesärkyä töpössä varmasti on, onhan ikääkän 7½ vuotta ja häntäänsä ylpeänä koko tähän astisen elämänsä kantanut.
Laitan tänne kuvia töpöstä kun on kunnolla parantunut ja karvat kasvaneet takaisin.
