keskiviikko 13. marraskuuta 2019

O-pennut...

Niin, paljon on tapahtunut sitten viime päivityksen, mutta tässä se kaikkein tärkein.

Minahan astutettiin 4.9. ja elimme jännityksessä ensimmäiset neljä viikkoa, kuten joka kerran astutuksen jälkeen. Mahan tarkkailua ja lisää mahan tarkkailua.
Ensimmäinen kuvakin otettiin massusta kun viikkoja oli täynnä kolme, no eihän siitä mitään näkynyt 😃

Toinen kuva taisi olla 4vk4pv astutuksesta ja pieni toivon kipinä valtasi mielen, ihan kuin pientä pyöristymistä olisi havaittavissa. Siitä se sit lähti, massu kasvoi tasaiseen tahtiin ja pieniä olikin tulossa, kuinka monta, se selvisi vasta synnytyksessä 😳

4vk 4pv

5vk

6vk

7vk

8vk

Tiineysröntgen oli varattu kun päiviä kasassa 58, jännityksellää odotettiin kun kuva latautui näytölle eläinlääkärin toimistossa.

Haalea kuva, ja siitä sit yritettiin laskea rangat. Itse sain 7, ell sai 6, isäkoiran kasvattaja sai 8 rankaa laskettua, ja eikun odottamaan synnytystä, mikä tapahtuikin vuorokausilla 61.

avautuminen oli pitkähkö, sunnuntaiaamuna lämmöt laski 36.9 ja odotus alkoi, sanotaan että synnytys käynnistyy n. 24h lämmön laskusta, mutta maanantai aamunakaan ei vielä tapahtunut mitään, meni pitkälle iltapäivään kunnes vedet meni ja siitä vielä 2,5h kunnes ensimmäinen pentu syntyi klo.17.00

pieni parti tyttö, 320g


Supistukset jatkuivat säännöllisesti ja seuraava pentu tuntuikin kanavassa, mutta kahden tunnin supistusten jälkeen edistystä ei ollut ja pentu junnasi samassa paikassa ja Mina alkoi väsyä ja supistukset vaimentua.
Soitto ell ja eikun Mina ja pentu autoon kera laatikon ja lämpimiä vällyjä ja pyyhkeitä tylevia pentuja varten.
Tippa suoneen siitä kalkkia, piikki oksitosiiniä lihakseen ja odotettiin suppareiden vahvistumista, mutta ei, Mina oli niin väsynyt että se vaan makasi ja vaimeasti ponnisti, pentu ei siirtynyt ollenkaan eteenpäin, ell kaivoi että olisi saanut sen vedettyä mutta ei.
Leikkaukseen siis, ja siinä ei nokka pitkään tuhissut.
Ei mitään hajua missä jäjestyksessä pennut lopulta syntyivät koska ne tulivat minulle kuin liukuhihnalta ja siinä kuivatessa niitä en pannut merkille mikä oli järjestys.
8 pentua meillä siinä sitten oli, 4 poikaa 💙💙💙💙 ja 4 tyttöä 💓💓💓💓

kotona pienten kanssa

Alkaessaan ottaa ensimmäistä pentua ulos, ell tokaisi että onpa iso pentu, ja seuraavan kanssa sanoi että eihän tämä olisi näitä saanut synnytettyä itse, tällä on kohtu kääntynyt 😳
Vasta kotiin päästyäni, emon ja pentujen asetuttua pentulaatikkoon luin epikriisin ja sisäistin kuinka vakavasta asiasta olikin ollut kyse.
Eli Minan kohtu oli torsioitunut, eli kääntynyt akselinsa ympäri, niin että pennulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta syntyä alakautta, ja pahimmassa tapauksessa kaikki, Mina ja pennut, olisivat voineet menehtyä.

Olen etsinyt netin syöväreistä tietoa kohtutorsiosta, mutta suomeksi ei juuri mitään, vain englanninkielisiltä sivuilta olen saanut luettua siitä, mikä sen olisi voinut aiheuttaa ja sen vakavuudesta.
Mutta nämä olivat Minan ensimmäiset JA viimeiset pennut. Keisanleikkaus + tuo torsio, joka voi uusia seuraavassa tiineydessä, on riski mitä en ota, Minan terveys on ensisijainen enkä halua altistaa sitä sillä riskillä että tuo tapahtuisi uudestaan.

siinäpä he ovat, ½vrk ikäisenä 💖 
vasemmalta: tyttö, tyttö, poika, poika, tyttö, poika, poika, tyttö 😍