Maalaiscorgien Happeningssejä: Ansan urakka....

Oli lopulta aika pieni odotuksiin nähden. Kerkisin kotiin Lieksan näyttelystä ja lapseni totesi että Ansalla ei ole hyvä olla. No vedet oli mennyt ja hieman tuskaisen oloinen se oli mutta ei pahasti.
Lisää vettä tuli ja ponnistuttikin jo mutta Ansa oli suht rauhallinen eikä mitään vapinaa tai oksentelua ollut.
Helga-Maijalle soitin ja lupasi tulla auttamaan itse kun en yhdellä kädellä paljoa pystynyt tekemään jos tarvis. Hyviä supistuksia Ansalla oli ja pentu tuntui kanavassa mutta toinen jalka oli taittunut taaksepäin ja H-M joutui sen oikasemaan ja pylly edellä tuli trikki tyttö. Tiukassa oli ja jouduttiin vetämään aika lailla että saatiin ulos. Kello taisi olla 17.35 kun ensimmäinen pentu syntyi.
Odoteltiin ja käytettiin Ansaa ulkona kävelemässä että supistukset voimistuisivat ja kyllähän sieltä pussi ilmestyi mutta supistusten välillä se vaan livahti takaisin. Oksitosiinia ei ollut ja kun ei saanut otetta jaloista että voisi vetää ja supistukset eivät riittäneet, lähdettiin Outokumpuun ottamaan vauhtia. No kerittiin pakata pentu ja pyyhkeitä ja oltiin matkalla autoon kun supistukset voimistuivat ja Ansa pyöräytti ulos klo. 18.30 pienen tytön jolla suureksi harmiksemme oli vatsa-aukile ja suolet olivat ulkona. Muuta ei voinut kun antaa sen nukkua pois. Toinen trikki tyttö, hieman isompi kun ensimmäinen, harmitti todella paljon.
No matka ellille oli tuskastuttavan pitkä mutta Ansa oli rauhallinen ja supistukset olivat loppuneet kokonaan, H-M totesi että ei tuntenut mitään mahahassa ja ultra vahvisti sen että se ensimmäinen pentu olikin ainut pentu. Ilmeisesti ne muut mitkä ultrassa näkyivät, olivat imeytyneet verenkiertoon jossain vaiheessa tiineyttä. Itse epäilen viikkojen 5 ja 6 välistä aikaa koska maha ei näyttänyt kasvavan sen jälkeen samalla vauhdilla, vaikka sitä itselleen hoki kaiken olevan ok.

Mutta meillä on pieni musta tyttö, isänsä näköinen ja yhtä terhakka kuin äitinsä oli vastasyntyneenä.