Tuusniemi...

Lauantaina käytiin Savossa, Tuusniemen ryhmänäyttelyssä, joka pidettiin kylläkin Tuusjärven taimitarhoilla 11km päässä Tuusniemeltä.
Tämän vuoden näyttely olikin viimeinen talvinäyttely taimitarhalla. Hallit kuulemma puretaan pois ja ensi vuonna näyttely onkin heinäkuussä, ja pidetään, näin meille kerrottiin, Hojo Hojon pihalla :)

No kuitenkin näyttelyn tuloksiin. Mukaan lähti Venla, joka enimmäistä kertaa näyttelyssä esiintyi, ja muuten viimeistä kertaa pentuluokassa. Tulos oli, sanoisinko hieman hämmentävä, ei sillä että sen olisi kuulunut olla ensimmäinen, vaan sen arvostelun puolesta, olihan tässä pentuluokka kyseessä.

Neiti käyttäytyi ihan kivasti.

Intopinkeenä namun perässä, vähemmän herkullisia pitää muistaa ottaa mukaan.

Osataan seisoakin :)

Puolueellinen mielipide, kaunis se on ;)

Eipä sen kauneus tuomaria säväyttänyt, narttupentujen toinen, ilman KP;tä

Muutama kuva näyttelystä, kovin en innostunut kuvaamaan. Nämäkin muutamat ottanut Sari Kärki, Kiitos :)

Wega pappa, Sacaron Quicksilver, melkein 11v ROP VET

Juniori, Dragonjoy Joe Black

Nimeä en kyllä tiedä, söpö naama :)

Juniori, Cloudmoore Hubba-N-Bubba

Juniori, Haywire's Return To Sender ROP

Juniori, Kanervakankaan Tuulivoima

Mina oli ilmoitettu tänne myös, ensimmäiseen viralliseen luokkaan, mutta Venlan tokattua sitä ja seitsemän tikkiä kyljessä, se jäi kotiin paranemaan. Harmi..

Tällä kertaa Mina...

Vastoinkäymiset voisivat pikkuhiljaa jo riittää.
Nyt ei sentää henkiä lähtenyt, vähän nahkaa ja karvaa vaan.

Eilen aamulla laskin koirat ulos pihalle hetkeksi. Kuului vaan tajuton kiljaisu ja katsoin ulos ja Mina piteli vasenta etujalkaa ylhäällä ja kiljui kun muut menivät lähelle. Menin ulos ja kutsuin luo, mutta jalka näytti todella kipeältä, ajattelin sitä vähän kokeilla mistä kohti on kipein kun huomasin verta kyljessä ja ammottavan aukon.
No eikun puhelin käteen ja lekurille soittamaan, Jari voitti ja sinne jälleen huristeltiin.

Tässä ensin kuva, Mina autuaasti unten mailla.

Ei näytä läheskään niin pahalle kuvassa.

Tässä jälkeen kuva.

Kaikkia karvoja ei ajeltu pois, leikeltiin pahimmat nahkariekaleet vaan.

Tuusniemen näyttely jää nyt välistä, mennään sen pirajan kanssa kuka tämän teki.

Senkin tiedän koska veret kauluksessa sen paljasti.

Uutta surua...

En millään olisi uskonut että näin pian edellisen menetyksen jälkeen tulisi toinen.
Aino, meidän pikku mummeli nukkui myös pois.

Ainolla oli pientä kremppaa mikä oli iän myötä tullut. Lonkissa nivelrikkoa, luupiikiikkejä rintarangassa. Nämä pienet vaivat eivä mummelin menoa haitanneet muuten kun että vauhti oli hidastunut ja sen myötä oli painokin hieman päässyt nousemaan.
Nourison kanssa käytiin lenkillä harvemmin, töppönen kun ei enää ihan samaan tahtiin noussut kun heillä.
Omat lenkit kuitenkin joka päivä Aino kiersi ja joka viikonloppu  se pääsi Pentin mukana mummon luo. Ne pienet matkat kadun toiseen päähän olivatkin Ainon viikonlopun kohokohdat. Se ei kuunnellut mitään kun hihnan sai kaulaan, se oli menoa, nokka pystyssä mentiin eikä sivulle vilkuiltu.

Ainolta kuitenkin katkesi vasemman takajalan ristiside. Katki poikki, ei epäilystäkään. Näin totesi Jari kun hänen luokseen taas mentiin.
Ajatella, aamulenkillä pienen spurtin päätteksi näin kävi. Neljällä jalalla meni tuttua moikkaamaan ja pissille, komella jalalla tuli takaisin. Ei mitään ääntä tahi muuta mikä olisi paljastanut että jotain noinkin vakavaa oli tapahtunut.

Jälleen tuli aika tehdä päätös, raskas sellainen. Ja niin päätin että Ainon ei tarvitse enää olla kipeä, leikkaus jos siihen oltaisi päädytty olisi ollut rankkaa, ja toipuminen pitkä. Lonkat eivät ylimääräistä rasitusta olisi kestäneet kovin hyvin.

Aino, Annline's Pearl Of Design 26.02.2006 - 22.02.2016

Heippa mummeli, siellä ystävät pitää sinusta huolta, oma rakas.

Vanhaa surua...

Marraskuu oli surun kuukausi. Tilly, meidän kirahvi nukkui ikiuneen.
Olin huomannut jo lokakuussa Tillyn oikeassa kankussa pienen painauman, no mentiin ja näytettiin se tutulle eläinlääkärille joka totesi että Tillyllä on hermovaurio selässä.
Ne hermot mitkä viestittivät noitä kankun lihaksia olivat vaurioituneet, kenties menneet poikki ja sen vuoksi lihas ei saanut käskyjä toimia ja oli alkanut surkastumaan.

Itse käsioperaatiossa käyneenä enkä itse pystynyt leikkaamaan koirien kynsiä, Heini tomerana tyttönä kävi meillä kerran viikossa niitä leikkelemässä, ja oli jo marraskuu kun hän huomautti minulle että oletko huomannut Tillyn "painauma" kankussa on laajentunut. No olin tietysti jollain tasolla sen huomannutkin mutta kun kohde on nenän edessä koko ajan siihen jotenkin tulee sokeaksi.
Kun oikein rupesin tuon jälkeen tarkastelemaan Tillyn liikkeitä ja koko olemusta. Se painauma oli nyt lonkkaluusta istuinluuhun, eli aika iso alue oli jo surkastunut. Oikea takajalka ei enää toiminut samalla tavalla kun vasen, ja Tilly olikin ruvennut ns leppuuttamaan sitä kun seisoi ja kääntämään sitä ulospäin. Se oli myös ruvennut köyristämään selkäänsä entistä enemmän ja kuvan siitä ottaneena ja sitä kun vertasin puoli vuotta aiemmin otettuun kuvaan, itku pääsi.
Oli kuin olisi katsonut kahta eri koiraa, niin paljon oli Tilly muuttunut. Siitä oli tullut harmaa ja vanhan koiran näköinen. Oli kuin 10 vuotta olisi vierähtänyt kuvien oton välillä.

Tuttujen hoitohenkilöiden ja Aistin henkilökunnan kanssa keskusteltuani ja heidän toteaman että Tillyllä todennäköisesti jonkinmoiset (kovatkin) hermokivut, päädyin siihen että en pysty katsomaan kun koira kuihtuu silmissä eikä se enää nauttinut olemisesta, se oli yleensä jossain nurkassa tai häkissä kiertyneenä pieneksi keräksi.
Tein päätöksen päästää Tilly kärsimyksistään pois.

Tilly, Laving Briz Venezia 01.06.2014 - 19.11.2015

Nuku rauhassa kirahvi, ikävä on kova.

Nuoriso kasvaa...

En ole päivittänyt kuvia Venlasta ja Minasta, ei ehkä ole ollut aihetta koska aikalailla samalta näyttävät kuukaudesta toiseen. Vemmu ehkä eniten muuttunut.

Mina nyt 10kk, viimeisin kuva otettu kun ikää oli 8½kk, eipä juuri muutosta joten laitetaan tähän se kuva.

8½kk, niin kaunis (oma mielipide ;) )

Vemppu pemppu on kasvanut ja kaunistunut, eikä vain omasta mielestä. Olenkin saanut FB kavereilta palautetta neidistä. En voisi olla tyytyväisempi kehitykseen, neiti voisi hieman rauhoittua kun ikää tulee enemmän että ei ihan duracellinä kaahata kehässä kun aika koittaa :)

8kk, silmä lepää tätä katsoessa 

vekkuli ilme ;)

Vuosi 2016 alkaa...

Niin... aloitetaan tämä vuosi mukavissa merkeissä eli Pikku Venla täytti 8kk eikä ole enää niin pieni ja Iina, Venlan iso iso mummo täytti 12 vuotta 3.2.2016.

Iina, Puksipuun Bubble Bobble, asuu Viinijärvellä Helga-Maijan luona, Milon, Annline's Be My True Love, kaverina.
Käyn säännöllisen epäsäännöllisesti Iinaa katsomassa ja aina on mummo iloinen nähdessään, paitsi jos mukana on nuorisoa, sillon rouva vetäytyy sohvan alle eikä sieltä suostu tulemaan kun korkeintaan makupalan toivossa :)
Mukaani ei ole enää vuosiin halunnut lähteä, katselee vaan turvallisen välimatkan päästä, että en vahingossakaan häntä kaappaa.

Toivon mummelille vielä muutamaa vuotta, tahi niin kauan kun terveys on tällä mallilla kuin nyt. Onhan Iina kennelini kantanarttu, jota ilman ei olisi näitä kahta, jotka kotona tällä hetkelläkin hääräävät, eli Ansa ja Venla.