Aino, meidän pikku mummeli nukkui myös pois.
Ainolla oli pientä kremppaa mikä oli iän myötä tullut. Lonkissa nivelrikkoa, luupiikiikkejä rintarangassa. Nämä pienet vaivat eivä mummelin menoa haitanneet muuten kun että vauhti oli hidastunut ja sen myötä oli painokin hieman päässyt nousemaan.
Nourison kanssa käytiin lenkillä harvemmin, töppönen kun ei enää ihan samaan tahtiin noussut kun heillä.
Omat lenkit kuitenkin joka päivä Aino kiersi ja joka viikonloppu se pääsi Pentin mukana mummon luo. Ne pienet matkat kadun toiseen päähän olivatkin Ainon viikonlopun kohokohdat. Se ei kuunnellut mitään kun hihnan sai kaulaan, se oli menoa, nokka pystyssä mentiin eikä sivulle vilkuiltu.
Ainolta kuitenkin katkesi vasemman takajalan ristiside. Katki poikki, ei epäilystäkään. Näin totesi Jari kun hänen luokseen taas mentiin.
Ajatella, aamulenkillä pienen spurtin päätteksi näin kävi. Neljällä jalalla meni tuttua moikkaamaan ja pissille, komella jalalla tuli takaisin. Ei mitään ääntä tahi muuta mikä olisi paljastanut että jotain noinkin vakavaa oli tapahtunut.
Jälleen tuli aika tehdä päätös, raskas sellainen. Ja niin päätin että Ainon ei tarvitse enää olla kipeä, leikkaus jos siihen oltaisi päädytty olisi ollut rankkaa, ja toipuminen pitkä. Lonkat eivät ylimääräistä rasitusta olisi kestäneet kovin hyvin.
Aino, Annline's Pearl Of Design 26.02.2006 - 22.02.2016
Heippa mummeli, siellä ystävät pitää sinusta huolta, oma rakas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti